9.4.1998

Virallisen syyttäjän syyte Kemin käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä kertoi käräjäoikeudessa, että A oli 26.10.1996 Kemissä eräässä asunnossa lyönyt B:tä niin sanotulla perhosveitsellä jalkaan. Ruumiillisella väkivallalla A oli tahallaan aiheuttanut B:lle pinnallisen haavan reiteen. Sen vuoksi virallinen syyttäjä vaati A:lle rangaistusta pahoinpitelystä.

Kemin käräjäoikeuden tuomio 18.2.1997

Kuultuaan A:ta syytteestä, johon B oli asianomistajana yhtynyt, käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi tahallaan pahoinpidellyt B:tä ja että A siten olisi syyllistynyt hänen syykseen väitettyyn pahoinpitelyyn. Sen vuoksi ja koska virallinen syyttäjä tai B eivät olleet vaatineet A:lle vaihtoehtoisesti rangaistusta vammantuottamuksesta eikä A:n mahdollista syyllistymistä siihen ollut oikeudenkäynnissä käsitelty, käräjäoikeus hylkäsi syytteen.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 3.6.1997

Virallinen syyttäjä ja B valittivat hovioikeuteen toistaen muun ohella edellä mainitun syytteensä. Lisäksi virallinen syyttäjä ja B vaativat vaihtoehtoisesti, että A tuomitaan rangaistukseen vammantuottamuksesta.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut pahoinpitelyä koskevan syytteen osalta eikä muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Vammantuottamusta koskevan syytteen osalta hovioikeus totesi, että pahoinpitelyn ja vammantuottamuksen tunnusmerkistöt erosivat toisistaan niin olennaisesti, että ne saattoivat antaa aiheen erilaisiin vastaväitteisiin ja perusteluihin. Pahoinpitelyä koskevan rangaistusvaatimuksen ei sen vuoksi voitu katsoa sisältävän vammantuottamusta koskevaa rangaistusvaatimusta. Tämän vuoksi hovioikeus jätti virallisen syyttäjän ja B:n vasta hovioikeudessa esittämän vammantuottamusta koskevan rangaistusvaatimuksen tutkimatta.

Perustelut

Virallinen syyttäjä, jonka rangaistusvaatimukseen B on yhtynyt, on vaatinut käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta ainoastaan pahoinpitelystä. Hovioikeudessa virallinen syyttäjä ja B ovat vaatineet A:lle vaihtoehtoisesti rangaistusta vammantuottamuksesta.

Asiassa on arvioitavana kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut, hylättyään pahoinpitelyä koskevan syytteen, tutkia virallisen syyttäjän ja B:n vasta hovioikeudessa esittämä vaihtoehtoinen syyte. Tältä osin Korkein oikeus lausuu seuraavaa:

Syyttäjän ja B:n hovioikeudessa esittämä vaihtoehtoinen syyte vammantuottamuksesta perustuu A:n osalta jo käräjäoikeudessa kuvattuun tekoon. Seikat, joihin vetoamista vammantuottamusta koskevan syytteen esittäminen verrattuna pahoinpitelyä koskevan syytteen esittämiseen edellyttää, eivät muuta alunperin kuvattua tekoa muuksi tapahtumaksi. Kysymys on siten ensisijaisessa syytteessä tarkoitetusta, vain kertaalleen tuomioistuimessa arvioitavasta teosta.

Sanotun kaltainen teon uusi rikosoikeudellinen luonnehdinta ei merkitse syytteen kiellettyä muuttamista. Se on mahdollista vielä muutoksenhakuvaiheessa. Hovioikeuden ei olisi tullut jättää tutkimatta syyttäjän ja B:n vasta hovioikeudessa esittämää vaihtoehtoista rangaistusvaatimusta vammantuottamuksesta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan vammantuottamuksen osalta ja asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee ilmoituksetta ottaa asia uudelleen käsiteltäväksi.